Nuoret kokevat yhteisöllisen asumisen tärkeäksi, mutta eivät tutkitusti halua jakaa tavaroitaan (esim. astiat) - tämä on yksi syy siihen, miksi soluasuminen ei kiinnosta. Mutta esimerkiksi viihtyisiä yhteistiloja ja yhteisiä "olohuoneita" lisäämällä saadaan lisättyä yhteisöllisyyttä. Meillä Kortepohjan YO-kylässä Rentukka-talo on toiminut nyt 3 vuotta suosittuna opiskelijoiden kohtaamispaikkana yhteistiloineen, sosiaalisine pesuloineen, opiskelija-ravintoloineen ja kuntosaleineen. Ennen koronaa järjestettiin myös aktiivisesti kursseja ja erilaisia tapahtumia - lisäksi asukkaat ovat perustaneet omia kerhoja aina kuorosta ja lautapelikerhosta joogaan ja tanssikerhoon :) Eli kysyntää selkeästi on ja aktiivisella kannustamisella asukkaat saa itse mukaan kehittämään toimintaa. Myös jakamistalous ja yhteisomistajuus kiinnostaa nuoria kovasti. Jos kiinnostaa tutustua lisää Rentukkaan, voi vilkaista www.rentukka.fi.

NAL oli jo vuonna 2015 tulevaisuuden nuorten asumisen kehittämisen parissa yhdessä nuorten kanssa. Työpajat toteutettiin Espoossa ja mukana oli myös nuoria, jotka eivät luonnollisesti ole aktiivisia osallisuuden suhteen. Raportti työskentelystä ja tuloksista löytyy edelleen täältä https://asuntoensin.fi/aineistopankki/naln-espoon-yhteishanke-nuoret-arjen-keskiossa-asumisen-kehittamisen-pilotti/

Aikaisemmin todettiin, että nuoret eivät soluasuntoja. Kuitenkin edellisessä puheenvuoroissa nostettiin esiin yhteisöllisyys asumisessa. Saisiko soluasumisesta yhteisöllisempää?

Asunnosta syntyy koti kokemusten kautta. Tätä voi tukea vaikkapa mahdollisuus muokata tilaa mieleisekseen. Miten tukea kodin kokemusta asuntokannassa, jonka asukkaat vaihtuvat tiuhaan? Miten ripeä asukasvaihtuvuus toisaalta haastaa osallistamista?

Nuoremmille asukaskummitoimintaa?

Onko NAL Asunnoilla ajatuksena muuttaa soluasunnot yhden perheen asunnoiksi?

Voisiko peruskoulutasolta lähtien olla asumiseen ja elämänhallintaan liittyvää opetusta, esim. yhteiskuntaopin yhteydessä?

Mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä, jotta useampi nuori olisi tietoinen opiskelija- ja nuorisoasunnoista ja muutenkin asumisesta?

Onko nuorilta kysytty, kokevatko he itse kaoottisen asumisen vaiheen elämässä negatiivisena? Ovatko he itse kuvailleet juuri kaoottiseksi tätä elämänvaihetta, jossa asumisessa on nopeatahtisia muutoksia?

Hyvä havainto, että lapsuuden kodista itsenäistyvien tieto ja kyky arvioida asumisvaihtoehtoja perustuu esim. median nostoihin ja vallitsevaan kulttuuriin.

Mulle yllättävää oli, että nuoret haluavat yli 40 neliön asuntoihin. Että tilaa halutaan entistä enemmän lisää.

Mikä on suurin ero nuorten ja koko väestön asumispreferenssien välillä? Onko nähtävissä, että muutos liittyy sukupolveen vai muuttuvatko preferenssit iän lisääntyessä ja elämäntilanteen muuttuessa?

Moni haluaa tilavan asunnon kaupungin keskustasta, hyvät liikenneyhteydet, lähipalvelut ja omaa rauhaa. Onko tutkimusta, mikä näistä risteävistä vaatimuksista on valittaessa tärkein?

Suurin osa nuorista asuu kerrostaloissa vuokralla, mutta monella toiveissa on kuitenkin omakotitalo ja omistusasuminen. Näkyykö tämä siten, että nuoret ovat tyytymättömiä asumiseensa?

Tervetuloa seuraamaan Nuorten asumisen ajankohtaispäivää! Voit lähettää kysymyksiä ja kommentteja puhujille koko päivän ajan tämän chatin avulla. Antoisia katseluhetkiä!